Kaldoaivin erämaa-alue on yllätyksiä täynnä, onhan se Suomen suurin erämaa.
2924 neliökilometriä tunturikoivuja kasvavaa ylänköä, puutonta tunturiselännettä, vaivaiskoivujen värittämää paljakkaa, järviä, lampia, jokia jyrkkäreunaisissa kanjoneissa, harjuja, drumliineja, kames-maastoa, palsasoita, variksenmarjoja, mustikkaa, riekonmarjoja, ainoat pensaskanervan ja valkopärskäjuuren esiintymät, tunturihaukka ja maakotka pesivät erämaassa ja siinä rinnalla visertää niittykirviset, lapinsirkut ja urpiaiset, korppi, riekko, lapintiainen ja moni muu on löytänyt paikkansa erämaan rauhasta. Myös naaliin, ahmaan ja ilvekseen voit retkillä törmätä, myyriä riittää ravinnoksi kuin myös poroja laiduntamassa. Taimenta ja siikaa nouse puroista, lohia ja nieriöitäkin, madetta ja harjusta saatat saada iltanuotiolle. Perhosia liihottelee tunturin tuulissa runsaslukuisena.
Alue on tietön, mutta kulku-uria on useita aktiivisessa käytössä.
Isokivenvaaralta on upeat näkymät. Jokivenettä esittävä, kivistä rakennettu ympäristöteos on nimeltään Nuorgamiin menijä, tämän kyllä huomaat ohi ajaessa ja on kiva paikka antaa tunturien tuulien tuivertaa vasten kasvoja. Patikoijille on vaellusreittejä merkittynä satoja kilometrejä, yksi upea melontareittikin löytyy sekä muutama moottorikelkkaura.
Tästä lähtiessäsi ole tarkkana karttasi kanssa ja muista hyödyntää liikkuessasi autiotupia, joita on reiteillä runsaasti. On tilaa hengittää ja elää, kuunnella itseään.